Finlandia-palkintoehdokas 2005! Kiitos kirjasta -mitali toukokuussa 2006! Huikea ekologinen jännitysromaani. Tämä visionäärinen teos jättitsunamien merkityksestä ihmiskunnan historiassa oli jo kustantajalla, kun hyökyaalto iski Aasian rannoille. Kertomus sijoittuu lähitulevaisuuteen, Suomeen ja maailmalle, Grönlannin mannerjäätikölle ja Intian valtameren alueelle. Venäläinen tutkija Sergej yrittää yhdessä intialaisen tutkijayhteisön ja kollegansa Amritan kanssa selvittää Cambaynlahdesta meren alta löytyvän vajonneen kaupungin arvoitusta. Samaan aikaan suomalainen Kari Ahola yrittää toisaalla kehittää ratkaisua jäätiköiden sulamisongelmaan. Jäätiköitä tutkii myös Gönlannissa tukikohtaansa pitävä tutkimusyksikkö ja filippiiniläissyntyinen erakko Susan Chang. Yllättävällä tavalla nämä kaksi tutkimuslinjaa tangeeraavat toisiaan, ja tutkijat ymmärtävät, että jäätiköt ovat vaarassa sulaa, minkä seurauksena maapalloa uhkaa kaiken tuhoava tsunamikatastrofi ja vedenpaisumus. Alkaa löytyä vastauksia myös vuosituhansia sitten asetettuihin kysymyksiin. Tämän romaanin poikkeuksellinen imu ei perustu juoneen vaan asiantuntemukseen. Kirjan sankareita ovat tutkijat, joiden tutkimuspolkujen seuraaminen luo teokseen sen jännitysmomentit. Lukijalle avautuu laajoja näkymiä maapallon historiaan, luonnonilmiöiden taustoihin, sivilisaation syntyyn ja kehitykseen, avaruuden rakenteeseen, Atlantiksen arvoitukseen. Vaikuttavimmillaan Isomäki on kertoessaan napajäätiköstä: lumen, jään, ilman ja veden arvaamattomuudesta, niiden liikkeistä ja muodoista. Hän pitää lukijan pihdeissään, sillä hänellä jos jollain on paitsi lumen myös veden taju.

“Sarasvatin hiekkaa on äärimmäisen taitavasti kirjoitettu jännitysromaani, jossa on ilmastokatastrofin lisäksi monia muitakin tasoja. Todellisuuteen pohjaavan jännityksen mestariteoksia kirjoittanut Ilkka Remes jää kyllä nyt kakkoseksi” - Kai Hirvasnoro, Kansan Uutiset

"Rohkein vedoin Isomäki kehitteleekin tarinaansa, joka etenee tikittävään trillerityyliin kohti käsittämättömän katastrofin uhkaa." - Hannu Marttila, Helsingin Sanomien Päivän pokkari 22.1.2007